Tuukkalan sairaala
Tämä on ensimmäinen osa Tuukkalan sairaalaa koskevista postauksista, tässä ulkokuvia kesältä 2018 ja toisessa sitten sisäkuvia talvelta.
Tuukkalan sairaala perustettiin b-mielisairaalaksi vuonna 1960 lähelle Moision piirimielisairaalaa, joka on yhä toiminnassa. B-mielisairaaloita perustettiin ympäri Suomea runsain mitoin tyhjentämään kunnalliskotien mielisairasosastoja ja kapasiteettiongelmista kärsiviä jo olemassaolleita mielisairaaloita. B-mielisairaaloitten potilaat olivat pääosin helppohoitoisia, kroonistuneita potilaita, joiden paikka ei olisi välttämättä ollut laitoksessa. Kuitenkaan sen ajan yhteiskunnalliset suuntaukset eivät suosineet avohoitoa, joten laitoshoito oli usein ainoa vaihtoehto. Yksi tekijä taustalla oli se, että mielenterveyskuntoutujiin kohdistui tuolloin runsaasti ennakkoluuloja, joiden perustella potilaat haluttiin eristää.
1960-luvulta alkaen alettiin kiinnittää enemmän huomiota psykiatristen potilaitten oloihin yleisen ilmapiirin vapautumisen ja muun muassa Marraskuun liikkeen kautta, ja tämä näkyi osastojen tekemisenä viihtyisimmiksi esimerkiksi kukkien ja televisioiden tuomisella osastoille. Lisäksi potilaat nähtiin aktiivisempina toimijoina, joten potilaille järjestettiinkin sairaaloissa uusia toimintamuotoja kuten psykodraamaa sekä musiikki- ja taideterapiaa, ja monissa sairaaloissa potilaat tekivät omaa lehteä. Työterapia, johon kuului mm. puu- , ulko- ja käsitöitä, oli ollut jo aiemmin tärkeä osa mielisairaaloiden hoitoa. Viimeistään 1960-luvulla myös pakkopaidoista luovuttiin laajalti. Tämän kaiken mahdollisti 1950- ja 1960-luvulla kehityt uudet psyykenlääkkeet (esimerkiksi sellaiset lääkkeet kuin Triptyl, Largagtil, Diapam), jotka rauhoittivat osastoja ja helpottivat potilaitten oloa. Lobotomia ja vanhat shokkihoidot jäivät pikku hiljaa pois käytöstä, joskin sähköshokkihoidot ovat edelleen käytössä hyvien hoitotulosten takia. Hoitoajat olivat kuitenkin pitkiä ja varsinkin b-mielisairaaloissa potilaat saattoivat olla jopa vuosia ellei jopa vuosikymmeniä.
1970-luvulla Suomi oli maailman kärkipäässä psykiatrisen hoitopaikkojen suhteessa väestöön. Lisäksi 1980-luvulla kehiteltiin uusia lääkkeitä, joiden teho esimerkiksi skitsofrenian oireiden koko kirjoon on parempi ja haittavaikutukset pienempiä. Erityisesti uuden polven lääkkeistä klotsapiini (Leponex) mahdollisti vaikeisti oireileville potilaille parhaimmillaan paluun yhteiskuntaan. Myös yhteiskunnan asenteet alkoivat sallia ajatuksen avohoidosta, jota maan johtavat psykiatrit olivat jo pitkään suositelleet. Nämä kaikki alkoivat mahdollistaa laitoshoitojärjestälmän purkua.
Jo 1980-luvulla alettiin muuttaa varsinkin b-mielisairaaloita muuhun käyttöön ja tässä vaiheessa myös Tuukkalan sairaalasta alettiin tehdä somaattista sairaalaa vaiheittain. Rytinällä mielisairaaloita alettiin lakkauttaa 1990-luvun lamavuosina. Valitettavasti läheskään kaikki resurssit eivät tällöin siirtyneet avohoitoon ja psykiatria kärsii yhä paikoittain resurssipulasta.
Tuukkalan sairaalassa sijainneet terveyskeskus ja vuodeosastot lakkautettiin vuonna 2005. Sairaalassa oli sen toiminnan loppumiseen asti myös vanhusten psykiatrista hoitoa tarjoava osasto. Tämän jälkeen sairaala oli terveydenhuollon varatilana ja osittain vuokrattuna 2010-luvun alkuun asti, minkä jälkeen rakennuksen kunto on rapistunut äkkiä ja rakennus on joutunut myös ilkivallan kohteeksi. Tiloissa on myös ollut armeijan hajoituksia.
Tämä on ensimmäinen osa Tuukkalan sairaalaa koskevista postauksista, tässä ulkokuvia kesältä 2018 ja toisessa sitten sisäkuvia talvelta.
Tuukkalan sairaala perustettiin b-mielisairaalaksi vuonna 1960 lähelle Moision piirimielisairaalaa, joka on yhä toiminnassa. B-mielisairaaloita perustettiin ympäri Suomea runsain mitoin tyhjentämään kunnalliskotien mielisairasosastoja ja kapasiteettiongelmista kärsiviä jo olemassaolleita mielisairaaloita. B-mielisairaaloitten potilaat olivat pääosin helppohoitoisia, kroonistuneita potilaita, joiden paikka ei olisi välttämättä ollut laitoksessa. Kuitenkaan sen ajan yhteiskunnalliset suuntaukset eivät suosineet avohoitoa, joten laitoshoito oli usein ainoa vaihtoehto. Yksi tekijä taustalla oli se, että mielenterveyskuntoutujiin kohdistui tuolloin runsaasti ennakkoluuloja, joiden perustella potilaat haluttiin eristää.
1960-luvulta alkaen alettiin kiinnittää enemmän huomiota psykiatristen potilaitten oloihin yleisen ilmapiirin vapautumisen ja muun muassa Marraskuun liikkeen kautta, ja tämä näkyi osastojen tekemisenä viihtyisimmiksi esimerkiksi kukkien ja televisioiden tuomisella osastoille. Lisäksi potilaat nähtiin aktiivisempina toimijoina, joten potilaille järjestettiinkin sairaaloissa uusia toimintamuotoja kuten psykodraamaa sekä musiikki- ja taideterapiaa, ja monissa sairaaloissa potilaat tekivät omaa lehteä. Työterapia, johon kuului mm. puu- , ulko- ja käsitöitä, oli ollut jo aiemmin tärkeä osa mielisairaaloiden hoitoa. Viimeistään 1960-luvulla myös pakkopaidoista luovuttiin laajalti. Tämän kaiken mahdollisti 1950- ja 1960-luvulla kehityt uudet psyykenlääkkeet (esimerkiksi sellaiset lääkkeet kuin Triptyl, Largagtil, Diapam), jotka rauhoittivat osastoja ja helpottivat potilaitten oloa. Lobotomia ja vanhat shokkihoidot jäivät pikku hiljaa pois käytöstä, joskin sähköshokkihoidot ovat edelleen käytössä hyvien hoitotulosten takia. Hoitoajat olivat kuitenkin pitkiä ja varsinkin b-mielisairaaloissa potilaat saattoivat olla jopa vuosia ellei jopa vuosikymmeniä.
1970-luvulla Suomi oli maailman kärkipäässä psykiatrisen hoitopaikkojen suhteessa väestöön. Lisäksi 1980-luvulla kehiteltiin uusia lääkkeitä, joiden teho esimerkiksi skitsofrenian oireiden koko kirjoon on parempi ja haittavaikutukset pienempiä. Erityisesti uuden polven lääkkeistä klotsapiini (Leponex) mahdollisti vaikeisti oireileville potilaille parhaimmillaan paluun yhteiskuntaan. Myös yhteiskunnan asenteet alkoivat sallia ajatuksen avohoidosta, jota maan johtavat psykiatrit olivat jo pitkään suositelleet. Nämä kaikki alkoivat mahdollistaa laitoshoitojärjestälmän purkua.
Jo 1980-luvulla alettiin muuttaa varsinkin b-mielisairaaloita muuhun käyttöön ja tässä vaiheessa myös Tuukkalan sairaalasta alettiin tehdä somaattista sairaalaa vaiheittain. Rytinällä mielisairaaloita alettiin lakkauttaa 1990-luvun lamavuosina. Valitettavasti läheskään kaikki resurssit eivät tällöin siirtyneet avohoitoon ja psykiatria kärsii yhä paikoittain resurssipulasta.
Tuukkalan sairaalassa sijainneet terveyskeskus ja vuodeosastot lakkautettiin vuonna 2005. Sairaalassa oli sen toiminnan loppumiseen asti myös vanhusten psykiatrista hoitoa tarjoava osasto. Tämän jälkeen sairaala oli terveydenhuollon varatilana ja osittain vuokrattuna 2010-luvun alkuun asti, minkä jälkeen rakennuksen kunto on rapistunut äkkiä ja rakennus on joutunut myös ilkivallan kohteeksi. Tiloissa on myös ollut armeijan hajoituksia.
Entisessä henkilökunnan asuintalossa toimii nykyään mielenterveyskuntoutujien asumisyksikkö.
Kommentit
Lähetä kommentti